Browsed by
Kuukausi: kesäkuu 2017

Alas aamumafia

Alas aamumafia

Kävellessäni juhlapäivällisen jatkoilta, tunsin jälleen kerran outoa syyllisyyttä kellonajan takia. Kello lähestyi yhdeksää kun pirteät naapurini tulivat vastaan matkallaan lenkkipolulle. Pakenin hetkeksi naamion taakse ja esitin oppimani mukaisesti kunnon kansalaista. Vaikka tokihan tumma puku ja väsynyt katseeni paljasti aamutuimaan kotimatkalla olleen yöpöllön.

Minä olen hereillä silloin kun osa teistä nukkuu. Minä saan ajatukseni käyntiin aikaisintaan puolelta päivin ja vasta iltaa kohti aivoissani syntyy timantteja. Aamupalavereissa en ole pelkästään hyödytön vaan olen suoranainen haitta. Ammun takuuvarmasti kaikkien ehdotukset alas silkasta aamunegatiivisuudesta. Mutta sitten kun saapuu ilta ja yö – silloin sytyn liekkiin, eikä mikään tunnu mahdottomalta. Kunnes koittaa seuraava pakkoaamu ja herätyskellon murhaava ujellus.

Miksi maailma edelleen ihannoi aamuvirkkuja? Minkä vuoksi iso osa meistä istuu samaan aikaan aamuruuhkassa matkalla jonnekin välttämättömään? Miksi sivistyneen yhteiskuntamme rytmiä ei voisi porrastaa siten kuin ihmiset luontaisesti omassa rytmissään eläisivät?

Saksalaisen yliopiston tutkimushanke kerää aineistoa ihmisten vuorokausirytmistä. Tulosten mukaan jopa kolmasosa kansasta luokitellaan yöihmisiksi. Ennen aamuseitsemää vapaaehtoisesti herääviä on alle viidesosa. Tuloksista voi päätellä, että yöpöllöjen sortaminen on jatkunut jo ihan liian pitkään. Aamumafia on diktatuurimaisesti operoiva vähemmistö, joka päättää meidän muidenkin asioista ennen kuin itse olemme edes heränneet. Ikivanha aamuvaltajärjestelmä pakottaa yöpöllöt rytmiinsä.

Pelit ovat opettaneet minulle jotain vapauden merkityksestä. Vapaus olla ja elää oman henkilökohtaisen rytminsä mukaisesti. Elämän pelissä aamuvirkku saa nauttia auringonnoususta aamukahvin kera yhtälailla kuin yöpöllö ihailla samaista ilmiötä hieman ennen nukahtamistaan. Olisiko jo vapaamman ja joustavamman maailman aika?

FacebooktwitterpinterestlinkedinmailFacebooktwitterpinterestlinkedinmail
Leipää ja sirkushuveja

Leipää ja sirkushuveja

Pelimäisesti elämää ajattelevana pohdin usein ihmisten reaktioita oman kotikaupunkinsa kehittämistoimiin. Tasapainottelu arjen sujuvuuden ja vapaa-ajan sisältörikkauden välillä tuntuu herättävän kriittistäkin keskustelua. Esimerkiksi Kalajoella käydään kiivasta pohdintaa tulevaisuuden linjausten suunnasta. Miksi Hiekkasärkkien alue kehittyy, mutta keskustan tiet ovat montuilla? Missä on idyllinen kylänraitti? Missä ovat elämänjanoiset tulevaisuudentekijät? Voiko kaupunki kehittyä tasapainoisesti sirkushuveihin panostamalla?

Sielultani ikuisena Kalajokisena olen sekä innoissani että kauhuissani seurannut Kalajoen kehittymistä – ja siitä seurannutta väittelyä. Vaikka en elä päivittäistä elämääni Kalajoella, niin koen kotikaupunkini tulevaisuuden vahvalla tunteen palolla.

Oma Kalajokeni oli aina kesäpaikka. Viimeistään elokuun lopussa kaunis tarina sai päätöksensä ja tuli talvikuoleman aika. Elämä keskittyi liiaksi leipään ja unohti lämpöä tuovan vapauttavan leikin. Sirkushuvit hyytyivät ja ihmiset katosivat. Niinpä minäkin pysyin sisällä ja keskityin pelien ihmeellisiin elämyksiin. Elämänmakuinen pöhinä tuntui katoavan syksyn tuuliin.

Houkutteleva paikka muodostuu elämää syleilevistä kohtaamisista. Ilman sytyttäviä ihmisiä moni aktiviteetti jättää kylmäksi. Kaunis luonto on kiistaton voimavara ja peruspalvelut tarpeellisia, mutta ilman jatkuvaa palveluiden kehittämistä ja ihmisiä houkuttelevia magneetteja, mikä tahansa alue jää henkiseksi tyhjiöksi.

Kalajoella tämä on onneksi tajuttu. Visionääriset ja rohkeat yrittäjät loistavine tiimeineen tekevät upeaa työtä Hiekkasärkkien palveluiden eteen. Ilman heitä oma Kalajokeni olisi paljon ankeampi. Tulikasteensa menestyksekkäästi saanut, pelimiestäkin innostava, Seikkailupuisto Pakka pistää takuulla testaamaan omia rajoja, vaikka pelkäänkin korkeita paikkoja. Joulun alla Kalajoen muusikot osoittivat, että pimeyden keskelle voi tuoda valoa ja upeita sointuja – taiteellisesti ja aistikkaasti. Oma kantapaikkani irkkupubi Sandy Kelt tuo upean henkilökuntansa voimin lämpöä ja valoa pimeimpäänkin talvi-iltaan. Kaikki nämä ja lukuisat muut palvelut ovat hienoja todisteita yritteliäiden ihmisten uskalluksesta elää unelmaansa.

Elämän pelissä ei elä pelkällä leivällä. Suuret keskukset vetävät ihmisiä puoleensa juuri vapaa-ajan palveluillaan. Matkailija tarvitsee monenlaista viihdykettä ja aitoja kohtaamisia. Kalajoella on erinomainen mahdollisuus kehittyä merkityksellisten elämysten tuottajana. Vahvempi panostus palvelukulttuuriin on ensimmäinen askel irti taantumasta. Suurella sydämellä ja sielulla toteutetut palvelut löytävät varmasti asiakkaansa. Ehkä se on leikki, joka lopulta pitää meidät leivässä.

Turvallista ja leikkisää juhannusta kaikille!

FacebooktwitterpinterestlinkedinmailFacebooktwitterpinterestlinkedinmail
Etenemisen esteet nurin

Etenemisen esteet nurin

Esteet nurin
Esteet nurin pelimäisin keinoin

Ei jaksa. Ei pysty. Ei uskalla. Maailmalla törmään usein tilanteisiin, joissa ihminen pitäisi tavalla tai toisella motivoida ottamaan se kuuluisa ensimmäinen askel. Lamaannuttavana kynnyksenä voi olla vaikkapa nettilomakkeen massiivisuus, uuden oppimisen vaiva tai elämäntapojen muuttamisen palkitsemattomuus. Lepokitkan luja ote pitää kiinni ja ihminen jää paikoilleen. Elämän esteiden yleisyydestä ja näennäisestä erilaisuudesta johtuen olen päätynyt pohtimaan ratkaisuja esteiden ylittämiseksi.

Mikä yleensä estää ihmistä tekemästä asioita? Etenemisen esteiden taustalla velloo mitä moninaisempia syitä. Meillä jokaisella on varmasti pitkä lista selityksiä passiivisuudellemme. Estot, laiskuus, kiire, pelko, uskon puute, motiivi hukassa, väsymys, heikko itsetunto, ujous, ympäristön paine. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaiken tuon estemuurin ympäröimänä on ihme jos saa edes jotain liikkeelle.

Usein sanotaan, että ensimmäinen askel on kaikkein vaikein. Näin varmasti onkin, mutta myös hyvin alkanut matka voi pysähtyä etenemisen esteisiin. Ansoja riittää joka puolella ympärillämme – ja usein emme edes hoksaa niiden olemassaoloa.

Onko olemassa sellaisia pelimäisiä keinoja, joilla etenemisen esteitä voidaan madaltaa – tai jopa poistaa kokonaan? Voiko pelimäinen ajattelutapa tarjota välineitä esteiden luovaan kiertämiseen?

Pelimäisellä ajattelulla voimme kääntää esteet motivoiviksi ja merkityksellisiksi haasteiksi. Pelin ytimessä on konflikti, jonka pelaaja pyrkii tavalla tai toisella ratkaisemaan: voittamaan, ohittamaan tai estämään. Este ei olekaan enää se välttämätön paha vaan toiminnan perusedellytys.

Seuraavassa muutama esimerkki etenemisen esteitä kaatavista pelimäisistä rakennuspalikoista, joiden avulla voit vahvistaa ihmisen motivaatiota lähteä liikkeelle ja jatkaa matkaansa.

Konkretisoi merkityksellisyys ja tarkoitus. Tarjoa ihmiselle henkilökohtainen tarttumapinta asiaan. Jotain sellaista, jonka hän ymmärtää ja josta hän saa selkeän kipinän ottaa ensimmäiset askeleet. Pidä tarinamaisella rakenteella merkitystä koko ajan yllä, jotta urakka kantaa maaliin saakka. Väläyttele saavutuksen aiheuttamaa onnistumisen tunnetta jo matkan aikana.

Havainnollista tavoite. Nosta etenemisestä saatavat hyödyt selkeästi esiin heti alussa. Tuo hyötyjä näkyviin matkan eri vaiheissa ja erilaisista näkökulmista.

Glorifioi konflikti. Tee pelin keinoin arkisesta haasteesta elämää suurempi ja tuo haaste sellaisessa muodossa esiin, että se vangitsee mielenkiinnon. Tarina ja teema ovat vahvoja välineitä mielenkiinnon herättämisessä.

Palkitse saavutukset. Luo ihmiselle selkeä tunne siitä, että hän on oikeasti saavuttanut jotain. Palkinto voi olla sanallinen ja kuvallinen elementti, joka voimistuu taso tasolta. Esimerkiksi armeijan arvomerkit ovat saavutettuja palkintoja, jotka myös ilmaisevat omistajansa tasoa suhteessa muihin.

Vahvista hallinnan tunnetta. Paloittele matka pieniin askeliin ja anna välitön palaute jokaisella askeleella, jotta onnistumisen tunne pysyy jatkuvasti läsnä. Esitä mittari, joka kertoo jo kuljetun matkan ja etäisyyden seuraavan etappiin. Kun yksi kokonaisuus on saavutettu, tarjoa haaste seuraavaan.

Käännä epäonnistuminen mahdollisuudeksi. Korosta hetkellisen tappion merkitystä oppimiselle, kehittymiselle ja haastavuudelle. Game Over on oleellinen hetki pelaamisessa. Ilman epäonnistumisia ei ole kokonaisvaltaista pelikokemusta.

Mahdollista vapaus toimia ja tehdä merkityksellisiä valintoja. Anna ihmiselle valta valita mitä reittiä hän etenee. Erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen salliminen ja omaan tahtiin kulkeminen ovat kriittisiä matkan onnistumisen tekijöitä. Muistuta ja kannusta, mikäli matka on jäänyt kesken.

Pelimäisyys mahdollistaa luonnolliset ja merkitykselliset valintatilanteet. Pelin luonne mediana on täysin ainutlaatuinen. Vuorovaikutteisuus ja elämyksellisyys luovat inhimillisen ja kokemuksellisen tavan edetä valitun aktiviteetin parissa. Peli fokusoi huomion asian ytimeen ja ruokkii uteliaisuutta. Peleissä on rajallinen ja kontrolloitu maailma, jonka puitteissa ongelmien jäsentäminen helpottuu. Peli on tapa nähdä ja tehdä asioita käytännössä. Se toimii vahvana motivaattorina, havainnollistavana näkökulmien esittäjänä ja toimintaan kannustavana kontekstina.

Elämämme on täynnä toinen toistaan massiivisempia esteitä, jotka pysäyttävät meidät paikoilleen. Pelaajina meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa: voimme joko jäädä esteiden vangiksi tai sitten voimme ottaa pelimäisen ajattelutavan avuksi ja kaataa etenemisen esteet –  yksi kerrallaan.

FacebooktwitterpinterestlinkedinmailFacebooktwitterpinterestlinkedinmail
Viisi myyttiä peleistä ja pelaamisesta

Viisi myyttiä peleistä ja pelaamisesta

70-luvun henkeä TV-pelillä vahvistettuna

Peliammattilaisen urani aikana olen saanut kunnian käydä tuhansia keskusteluja peleistä ja pelaamisesta. Keskustelujen myötä olen oppinut, että ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä ja ennakkoasenteita aiheesta. Seuraavassa viisi myyttiä, joita haluan pelaajana kommentoida:

1. ”Pelit ovat nykyajan ohimenevä ilmiö.”

Pelit ovat itseasiassa yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskunta. Ihminen on leikkinyt ja pelannut jo siitä lähtien kun meillä on ollut sosiaalisia yhteisöjä. Pelaaminen on ollut tapa harjoittaa yhteisölle tärkeitä rituaaleja. Peli on ollut rauhanomaisempi keino mittelöidä valta-asemista. Onpa peli ollut jopa nälänhätää karkoittava keino muinaisessa Lyydiassa. Peli on leikin rakenteellisempi muoto ja pelin sielu elää ihmisessä. Peli tulee elämään niin kauan kuin ihminenkin.

2. ”Pelaaminen on pelkkää ajanvietettä.”

Nykyajan digitaaliset pelit nähdään helposti turhana ajanhaaskauksena. Toki on olemassa lukuisa joukko hömppäpelejä, joiden tehtävänä on tarjota rentouttava hetki harmittoman ajanvietteen parissa. Mutta näiden rinnalla on lukematon määrä pelejä ja pelaamisen muotoja, joista on selkeää hyötyä pelaajalleen. Voisikin väittää, että jokainen peli on oppimispeli, sillä kokemuksellisesti pelaaminen opettaa aina jotakin. Peli – niin kuin elämä yleensä – on täynnä merkityksellisiä valintoja ja jatkuvaa itsensä haastamista. Elämän peli on sarja hyppyjä tuntemattomaan. Pelien maailmassa noita hyppyjä voi harjoitella turvallisemmin ja hallitummin.

3. ”Pelaaminen on häikäilemätöntä ja kasvotonta oman edun tavoittelua.”

Pelaaja mielletään usein manipuloivaksi ja itsekkääksi ihmistyypiksi, jonka ainoa tavoite on hyötyä toisia kunnioittamatta. Pelaaminen itsessään ei ole sen kummemmin paha kuin hyväkään tapa toimia. Ihminen määrittää itse teoillaan oman pelaamisensa eettisyyden. Pelin henkeen ei kuulu epärehellisyys. Pelaaminen ei ole pelkkää naamion taakse piiloutumista, vaikka pienestä suojakuoresta on meille monille joskus suurta apua. Pelaaminen ei tarkoita sitä, että unohdetaan inhimillisyys ja toisen kunnioitus. Päinvastoin, pelaaminen on sitä mitä ihminen sisimmässään tekee ja kaipaa. Peli on väline ja ihminen itse valitsee kuinka tuota välinettä käyttää.

4. ”Häviö on häpeä ja tärkeintä on vastustajan täydellinen murskaaminen.”

Voitonjanoista ja kilpailuvietin ohjaamaa pelaajaluonnetta löytyy useimmista meistä, mutta ”voitto vastaan häviö” ei suinkaan ole ainoa pelaamisen muoto. Iso osa ihmisistä nauttii huomattavasti enemmän pelitilanteista, joissa ei ole välitöntä kilpailuasetelmaa. Toki jokaiseen peliin kuuluu konflikti ja siihen liittyvä riski. Pelaajan sisäisenä motiivina on tuon konfliktin ratkaiseminen. Pelit ovat yhteiskuntamme harvoja osa-alueita missä epäonnistuminen on sallittua – ja jopa odotettua. Pelissä kuuluukin hävitä, sillä sellainen peli jossa aina voittaa ei pitkään kiinnosta. Game Over on olennainen osa pelikokemusta. Häviön mahdollisuuden rakentama jännite saa adrenaliinit virtaamaan ja tokihan ansaittu voitto maistuu huomattavasti makoisammalta. Eikä se ole keneltäkään pois.

5. ”En ole koskaan pelannut, eivätkä pelit kiinnosta minua.”

Väärin. Jokainen meistä on pelannut. Jokainen meistä pelaa päivittäin. Eri asia on se, mitä pelejä pelaamme. En itsekään jaksaisi kiinnostua peleistä, mikäli ainoat tarjolla olevat pelityypit olisivat jääkiekko ja jalkapallo. Onneksi on muitakin pelejä. Joku pelaa pasianssia ja toinen pelaa intohimoisesti palapeliä. Seurapelit ja joukkuelajit vievät useita meistä mukanaan. Joku keskittää kaiken vapaa-aikansa esteratsastukseen. On digitaalisia pelejä ja on elämässä pelattavia pelejä. Bisnesmaailmassa pelaamme luvuilla ja euroilla päivittäin. Jopa parisuhde on pitkälle vietyä kimppapeliä, jossa toivon mukaan kumpikin voittaa. Peliä on kaikkialla. Elämä on peliä ja peli kiinteä osa elämää.

FacebooktwitterpinterestlinkedinmailFacebooktwitterpinterestlinkedinmail
Ei se pelaa, joka pelkää

Ei se pelaa, joka pelkää

Nettipelit ovat kuin huume, johon jää koukkuun. Koulussa menee heikosti kun yö sujahtaa pelimaailmassa. Tervehenkinen liikunta uuvuttaa jo mielen tasolla ja sosiaalisuus jää apatiatasolle. Pelien väkivalta turruttaa moraalikäsityksen ja tulevaisuus häviää rikoskierteessä.

Vanhempainillassa tapaamani Erika on kuin kuka tahansa esiteinin huolestunut äiti. Hänen pelkonsa digitaalisia pelejä kohtaan on aidon koskettavaa. Yli 30 vuoden pelikokemuksella yritän kertoa miksi digitaaliset pelit eivät ole sen pelottavampia kuin muutkaan harrastukset.

Peli on kuin soittotreeni, jossa kompurointi saa minut yrittämään yhä parempaa suoritusta. Peli on kuin hyvä kirja, jonka juoni imaisee mukaansa ja pistää ahmimaan sivuja pikkutunneille saakka. Peli on kuin lentopallo, jonka koreografia ja pelaajien välinen saumaton yhteistoiminta innostaa. Peli on kuin ison salin värikäs elokuvaelämys, joka antaa mielelle hetken pakopaikan arjen harmaudesta.

Osa peleistä on aivotonta hömppää. Joissakin peleissä kilpaillaan voitosta. Toiset pelit kannustavat sosiaaliseen kanssakäymiseen. On pelejä, joiden tarina koskettaa ja herättää ajattelemaan. Peli on monimuotoisempi media kuin kirja ja elokuva yhteensä. Digitaaliset pelit ovat jopa yksi taiteen muoto. Peli on voimavara. Se on tapa toimia ja ajatella.

Erika lämpenee näkökulmalleni, mutta heittää ilmaan viimeisen kriittisen kysymyspatteriston: Miksi pelit vievät kaiken ajan? Miksi lapsi ei hae kokemuksia elävästä elämästä? Miksi mikään muu ei kiinnosta?

Ehkäpä siksi, että elämä on peliä ja peli on elämää. Peli ja leikki kuuluvat ihmiskunnan ytimeen. Haemme lohtua, virikkeitä ja positiivista palautetta digitaalisista peleistä, koska maailma on huonosti suunniteltu peli. Ehkä meidän olisi syytä ottaa oppia peleistä ja kääntää pelimedia vahvemmin kehityksen edistäjäksi. Ehkä jokaisen pitäisikin rohkeasti pelata pelejä ainakin sen verran, että ymmärtää mistä on kysymys.

FacebooktwitterpinterestlinkedinmailFacebooktwitterpinterestlinkedinmail
Pelitohtorin pohdintoja elämästä ja pelistä

Pelitohtorin pohdintoja elämästä ja pelistä

Tämä sivusto tulee sisältämään pohdintaa elämästä ja pelistä. Näkökulma on pelimäisen ajattelutavan hyödyntäminen sekä pelilinssien kautta maailman tarkastelu. Aiheet liittyvät elämän eri osa-alueisiin, mutta kantavina teemoina ovat unelmointi, pelot ja ”elämä on peliä” -ajatusmaailma.

Tervetuloa mukaan peliseikkailuun!

FacebooktwitterpinterestlinkedinmailFacebooktwitterpinterestlinkedinmail