Osaisimmeko toimia paremmin, mikäli näkisimme elämän pelinä?

Pelillä ja elämällä on paljon yhteistä. Yksinkertaisesti ajateltuna peli on järjestelmä, jossa pelaajat pyrkivät ratkaisemaan keinotekoisia konflikteja. Ratkaisutapoja rajoitetaan säännöillä ja pelaajien toiminnalla on mitattavissa oleva lopputulos. Kuulostaa elämältä, eikö totta?

Elämä kuitenkin haastaa meitä monella tapaa rankemmalla kädellä kuin pelit. Elämän konfliktit tuntuvat puuduttavilta, raskailta tai jopa ylivoimaisilta. Säännöt ovat usein epämääräisiä, vaikeasti ymmärrettäviä tai kokonaan piilossa. Konkreettiset onnistumisen mittarit jäävät helposti upoksiin elämän esteiden pyörteessä, joten emme aina itsekään tiedä etenemmekö oikeaan suuntaan.

Peli ja leikki kuuluvat ihmiskunnan ytimeen. Pelien haasteet suorastaan houkuttelevat hakemaan ratkaisua. Pelien selkeät säännöt luovat turvaa ja ohjaavat pelaajan ponnistelemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ponnistelun seurauksena saatavat tulokset innostavat parantamaan omaa suoritusta ja yrittämään uudestaan. Haemme siis virikkeitä, selkeyttä ja positiivista palautetta erilaisista peleistä, koska elämä itsessään on huonosti suunniteltu peli.

Pelimäisellä ajattelulla voimme onneksi pelata elämäämme siten, että saamme siitä enemmän irti. Ehkä kaikkia konflikteja ei kannata ottaa liian vakavasti. Epäonnistumiset ja uudet yritykset opettavat aina jotain, vaikka välillä kirpaiseekin. Sääntöjen viidakossa saattaa selvitä ottamalla erilaisia näkökulmia ja irtautumalla turhista kaavoista. Arjen pienistä onnistumisista iloitseminen ja jokaisen tavoitetta kohti vievän askeleen tunnistaminen riittää monessa tilanteessa mittariksi, jonka lukemasta voi olla aidosti ylpeä.

Elämän pelissä me kaikki olemme pelaajia, joten yhdessä pelaten voimme tehdä meidän kaikkien elämästä paremman.