Browsed by
Avainsana: unelma

Tästä on leikki kaukana

Tästä on leikki kaukana

Roolileikkiä vai työrooli?

Ihminen ei ole numero. Emme ole koneen osia, joiden ainoa hyötyarvo on mahdollisimman rasvattuna ja tehokkaana toimiminen. Aikamme haasteet kääntävät monen yritysjohtajan huomion prosentteihin, suhdelukuihin ja muuhun numerotietoon. Säästötoimet tuntuvat kuitenkin kipeimmin ihmisessä itsessään. Kustannuksia säästyy, mutta ihminen kärsii.

Työyhteisöjen johtamiskulttuurien kaavamaisuus ei suinkaan ole talouden taantumien syytä. Paineet ja kustannustehokkuuden kärjistyminen tuovat oman osansa keitokseen, mutta varsinkin isommat yritykset ovat toimineet vuosisatoja miltei samalla kaavalla. Nuorilla yrityksillä tilanne saattaa olla toinen. Heillä riittää energiaa ja intoa rikkoa rajoja, kyseenalaistaa kangistuneita kaavoja ja yrittää omalla tavallaan. Voisiko tätä yrittäjyyden pioneerihenkeä ulottaa laajemminkin liike-elämän ja työyhteisöjen hyväksi?

Luovuus, rohkeus ja innovatiivisuus ovat avainsanoja, jotka usein yhdistetään aloittavaan yritykseen. Mitä näille ominaisuuksille tapahtuu siinä vaiheessa, kun yritys kasvaa alkuvaiheen kamppailujen kautta menestyväksi ja suureksi? Riskinottohalu tuntuu pienenevän. Luovat ratkaisut eivät enää olekaan niin luovia. Komiteat säätelevät mitäänsanomattomia kompromissiratkaisuja. Sielu ja särmä puuttuvat.  Ja innovaatio on lähinnä vesitetty ilmaisu, joka on pakko sijoittaa vähintäänkin strategiakalvoihin. Tarkoittaako kasvu siis kangistumista ja ammattimaisuus ankeaa asennetta työtä kohtaan?

Työyhteisöjen toimintaa seuratessa olen huomannut, että suurimmat toiminnan rajoitukset tulevat ihmisestä itsestään. Liian usein ajatellaan tyyliin ”ei noin voi tehdä.” Ei uskalleta tehdä toisin. Pelätään epäonnistumisia. Noudatetaan tuttua – ja usein helppoa – kaavaa. Kuvitellaan kuinka meidän tulisi toimia ja mitä meiltä odotetaan.

Yhteiskuntamme on ajautunut itseään ruokkivan valheellisuuden kiertokulkuun (self-feeding iterative fallacy). Ihmiset haaskaavat suunnattoman määrän energiaa tulosteeskentelyyn, työyhteisöteatteriin ja korporaatiokoreografioihin. Ja kaiken tämän lisäksi joka puolella velloo byrokratian massiivinen liisteri. Mitäpä jos säästötalkoot aloitettaisiinkin poistamalla turha valheellisuus? Annetaan ihmisen olla sitä mitä hän on ja pyritään valjastamaan työyhteisön energia ja tuottavuus uudella tavalla.

Johtamiskulttuuria ei muuteta yhdessä yössä. Pitkään liimautuneet toimintamallit pysyvät tiukasti kiinni. Muutos vaatii uskallusta unelmoida. Täytyy uskoa unelman mahdollisuuteen ja antaa sille tilaa. Ajatuksen voima on yksilötasolla merkittävä – yhteisössä käsittämättömän vahva.

Nyt on otollinen aika tuoda ”ludokratiaa” byrokratian tilalle. Inhimillisyys, leikillisyys, unelmahakuisuus, epäonnistumisen kestäminen ja epävarmuuden sietokyky liittyvät keskeisesti peleihin ja pelaamiseen. Mutta nämä eivät suinkaan ole peliyritysten yksinoikeutta. Millä tahansa yrityksellä on mahdollisuus löytää leikkivä ihminen. Ehkä se on leikki, joka lopulta pitää meidät leivässä?

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail
Leipää ja sirkushuveja

Leipää ja sirkushuveja

Pelimäisesti elämää ajattelevana pohdin usein ihmisten reaktioita oman kotikaupunkinsa kehittämistoimiin. Tasapainottelu arjen sujuvuuden ja vapaa-ajan sisältörikkauden välillä tuntuu herättävän kriittistäkin keskustelua. Esimerkiksi Kalajoella käydään kiivasta pohdintaa tulevaisuuden linjausten suunnasta. Miksi Hiekkasärkkien alue kehittyy, mutta keskustan tiet ovat montuilla? Missä on idyllinen kylänraitti? Missä ovat elämänjanoiset tulevaisuudentekijät? Voiko kaupunki kehittyä tasapainoisesti sirkushuveihin panostamalla?

Sielultani ikuisena Kalajokisena olen sekä innoissani että kauhuissani seurannut Kalajoen kehittymistä – ja siitä seurannutta väittelyä. Vaikka en elä päivittäistä elämääni Kalajoella, niin koen kotikaupunkini tulevaisuuden vahvalla tunteen palolla.

Oma Kalajokeni oli aina kesäpaikka. Viimeistään elokuun lopussa kaunis tarina sai päätöksensä ja tuli talvikuoleman aika. Elämä keskittyi liiaksi leipään ja unohti lämpöä tuovan vapauttavan leikin. Sirkushuvit hyytyivät ja ihmiset katosivat. Niinpä minäkin pysyin sisällä ja keskityin pelien ihmeellisiin elämyksiin. Elämänmakuinen pöhinä tuntui katoavan syksyn tuuliin.

Houkutteleva paikka muodostuu elämää syleilevistä kohtaamisista. Ilman sytyttäviä ihmisiä moni aktiviteetti jättää kylmäksi. Kaunis luonto on kiistaton voimavara ja peruspalvelut tarpeellisia, mutta ilman jatkuvaa palveluiden kehittämistä ja ihmisiä houkuttelevia magneetteja, mikä tahansa alue jää henkiseksi tyhjiöksi.

Kalajoella tämä on onneksi tajuttu. Visionääriset ja rohkeat yrittäjät loistavine tiimeineen tekevät upeaa työtä Hiekkasärkkien palveluiden eteen. Ilman heitä oma Kalajokeni olisi paljon ankeampi. Tulikasteensa menestyksekkäästi saanut, pelimiestäkin innostava, Seikkailupuisto Pakka pistää takuulla testaamaan omia rajoja, vaikka pelkäänkin korkeita paikkoja. Joulun alla Kalajoen muusikot osoittivat, että pimeyden keskelle voi tuoda valoa ja upeita sointuja – taiteellisesti ja aistikkaasti. Oma kantapaikkani irkkupubi Sandy Kelt tuo upean henkilökuntansa voimin lämpöä ja valoa pimeimpäänkin talvi-iltaan. Kaikki nämä ja lukuisat muut palvelut ovat hienoja todisteita yritteliäiden ihmisten uskalluksesta elää unelmaansa.

Elämän pelissä ei elä pelkällä leivällä. Suuret keskukset vetävät ihmisiä puoleensa juuri vapaa-ajan palveluillaan. Matkailija tarvitsee monenlaista viihdykettä ja aitoja kohtaamisia. Kalajoella on erinomainen mahdollisuus kehittyä merkityksellisten elämysten tuottajana. Vahvempi panostus palvelukulttuuriin on ensimmäinen askel irti taantumasta. Suurella sydämellä ja sielulla toteutetut palvelut löytävät varmasti asiakkaansa. Ehkä se on leikki, joka lopulta pitää meidät leivässä.

Turvallista ja leikkisää juhannusta kaikille!

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail