Pelitohtori

Kävellessäni juhlapäivällisen jatkoilta, tunsin jälleen kerran outoa syyllisyyttä kellonajan takia. Kello lähestyi yhdeksää kun pirteät naapurini tulivat vastaan matkallaan lenkkipolulle. Pakenin hetkeksi naamion taakse ja esitin oppimani mukaisesti kunnon kansalaista. Vaikka tokihan tumma puku ja väsynyt katseeni paljasti aamutuimaan kotimatkalla olleen yöpöllön.

Minä olen hereillä silloin kun osa teistä nukkuu. Minä saan ajatukseni käyntiin aikaisintaan puolelta päivin ja vasta iltaa kohti aivoissani syntyy timantteja. Aamupalavereissa en ole pelkästään hyödytön vaan olen suoranainen haitta. Ammun takuuvarmasti kaikkien ehdotukset alas silkasta aamunegatiivisuudesta. Mutta sitten kun saapuu ilta ja yö – silloin sytyn liekkiin, eikä mikään tunnu mahdottomalta. Kunnes koittaa seuraava pakkoaamu ja herätyskellon murhaava ujellus.

Miksi maailma edelleen ihannoi aamuvirkkuja? Minkä vuoksi iso osa meistä istuu samaan aikaan aamuruuhkassa matkalla jonnekin välttämättömään? Miksi sivistyneen yhteiskuntamme rytmiä ei voisi porrastaa siten kuin ihmiset luontaisesti omassa rytmissään eläisivät?

Saksalaisen yliopiston tutkimushanke kerää aineistoa ihmisten vuorokausirytmistä. Tulosten mukaan jopa kolmasosa kansasta luokitellaan yöihmisiksi. Ennen aamuseitsemää vapaaehtoisesti herääviä on alle viidesosa. Tuloksista voi päätellä, että yöpöllöjen sortaminen on jatkunut jo ihan liian pitkään. Aamumafia on diktatuurimaisesti operoiva vähemmistö, joka päättää meidän muidenkin asioista ennen kuin itse olemme edes heränneet. Ikivanha aamuvaltajärjestelmä pakottaa yöpöllöt rytmiinsä.

Pelit ovat opettaneet minulle jotain vapauden merkityksestä. Vapaus olla ja elää oman henkilökohtaisen rytminsä mukaisesti. Elämän pelissä aamuvirkku saa nauttia auringonnoususta aamukahvin kera yhtälailla kuin yöpöllö ihailla samaista ilmiötä hieman ennen nukahtamistaan. Olisiko jo vapaamman ja joustavamman maailman aika?